Kolin perinnepäivät järjestetään Kolin Veistospuistossa lauantaina 5.8. klo 13-18. Perinnepäivät ovat osa Lieksa 50 -juhlavuoden tapahtumakavalkadia ja ne järjestetään yhteistyössä Kolin Kulttuuriseuran, Kolin kotiseutuyhdistyksen, Kolin Veistospuiston sekä Lieksan kaupungin kanssa.
 
Tapahtuma alkaa klo 13, jolloin toivotamme vieraat tervetulleiksi ja onnittelemme Lieksan kaupunkia juhlavuoden johdosta. Puheiden jälkeen Kolin kotiseutuyhdistys esittelee Kolin historiaa ja tarinoita Kolin historiakirjojen myötä.
 
Perinnepäivillä on mahdollista osallistua erilaisiin maksuttomiin työpajoihin. Työpajat ovat auki koko tapahtuman ajan eikä niihin tarvitse ilmoittautua ennakkoon. Luvassa on perinneleivontatyöpaja, jossa voi kokeilla piirakkakuoren pulikointia sekä sultsinoiden ja vatruskojen valmistusta. Lisäksi perinnekahvilassa voi maistella kahvia karjalanpiirakoiden kanssa. Voit ostaa myös mukaasi aitoa juureen tehtyä leipää.
 
Kukkamaalaustyöpajassa pääsee kokeilemaan perinteistä kukkamaalausta erilaisilla tekniikoilla. Aiempaa kokemusta ei tarvita. Kulttuuriseura tarjoaa työpajan materiaalit. Toimintaansa esittelee myös Lieksan puukkoseura. Seuran tarkoituksena on vaalia suomalaista puukkoperinnettä sekä edistää suomalaisen puukkokulttuurin tutkimusta ja
 tuntemusta.
 
Lapsille on luvassa aarteenmetsästystä ja jokainen aarteenetsijä voittaa palkinnon!

Tapahtuman päättää Kainulainen, Korrensalo & Rämö -yhtye konsertillaan klo 17.00. Laulaja lauluntekijä Uuna Kainulainen laulaa katkenneista juurista, lähimetsän tuhosta, suon synnyttävästä sudesta, syrjityistä eläimistä ja vielä pystyssä sinnittelevän puun tuomasta lohdusta. Tämän syrjäisen Suomen asukkaan mielen päällä on metsä ja sen kaikennahkaiset asukkaat. Niiden puolesta täytyy laulaa! Viulussa Aino Korrensalo ja alttoviulussa Noora Rämö.
 
Tapahtuma-alueelle on vapaa pääsy!

Miia Rosenius on kontiolahtelainen kuvataiteilija ja taidekasvattaja. Rosenius käsittelee taiteessaan usein omaa elinympäristöään, sekä asioita ja pieniä yksityiskohtia, joihin hän kiinnittää huomiota arjessaan. Luonto yksi keskeisistä aiheista. Rosenius työskentelee useilla kuvantekemisen tavoilla. Kolmiulotteinen ilmaisu ja tilallisuus ovat usein teoksissa läsnä. Lisäksi taidegrafiikka on pysynyt keskeisenä ilmaisumuotona.

Näyttelyssä on esillä luontoaiheita käsitteleviä teoksia. Moniaistisuus kiehtoo Roseniusta, joka usein luontoon suuntautuvilla kävelyillään kerää kiinnostavia luonnonmateriaaleja niiden kiehtovan haptisen tai visuaalisen muodon vuoksi. Luonnon aarteet ja niistä saadut kokemukset toimivat usein luonnoksina tai muistikuvina syntyville teoksille. Näyttelyssä on metsästä ja rannoilta kerättyjä tarinoita, jotka ovat muuntuneet muun muassa taidegrafiikan ja keramiikan muotoon. Teoksillaan Rosenius haluaa muistuttaa katsojaa luonnon ainutlaatuisuudesta. Vaikka kohtelemme luontoa välillä kaltoin, luonto ja metsä ottavat aina meidät vastaan, syliinsä ja turvaan.

Näyttely on avoinna 2.–30.8.2023 ja avajaiset järjestetään 2.8. klo 17

Tervetuloa!

 
Näyttely on avoinna  2.7.-30.7.2023. Avajaiset lauantaina 1.7. klo 17 -18, Tervetuloa!

Houkutuslintuja -projekti tarkastelee pohjoista elinympäristöä ja suojautumisen tapoja toislajisten
eläinten katseen korkeudelta. Keinotekoiset hahmot maastoutuvat kohdatakseen aitojen kasvi- ja eläinlajien kanssa; valo, ympäristö, vuorokausi ja vuodenaika vaihtuu odotellessa. Kohteena on täydellisen luontokuvan sijaan itse kuvaustilanteessa vietetty aika, tarkkailu, toive ja yritys muuntua joksikin toiseksi.
Veistosinstallaatiossa siivekkäät vaihtavat sulkapukuaan lennossa ja maastoutumisasuun valitaan
sekoitus tuohta ja tekstiiliä.

” Viettäessäni aikaa vaihtelevissa luontotyypeissä tapaan piirtää, valokuvata, äänittää, keräillä ja torkahdella.
Nämä tavat ovat muodostuneet taustatyöksi kaikille teoksilleni; havaintoja ja muistiinpanoja muutoksesta,
periytyvyydestä, unista, ajasta, ravinnosta, kävelystä, valosta ja hetkistä joita ei voi koskaan toistaa täysin
samanlaisina. Syksyn pimeässä kivet muodostavat yhä mörköjä, pöllön ohilento saa haukkomaan happea, hehkuvat
varpukasvit ja lähtöä huutavat kurjet herkistävät kuten ennenkin. Talven tykkypuut joita tekee mieli halata,
kanalinnun kieppi, pinkki pakkastaivas ja lumen narske jota ikävöidä loskatalvina. Kevään ensimmäinen
palokärjen rummutus, leskenlehti, pääsky ja tahmeat hiirenkorvat. Taivaanvuohen mäkätys kesäyössä,
vesisiippojen lentorata, punkkisyynit ja tuhat inisevää hyttystä vaelluskengässä. Luontokadon aikakautena ei voi välttyä ajattelemasta mitä elämäntapojemme jatkumo merkitsee sukupolvien väliselle oikeudenmukaisuudelle, millaisia hetkiä seuraava torkahtelija taltioi. - Olen luonut ystävyyssuhteen pihapiirin tikkaan mutta pihakyy herättää minussa edelleen primaarin pelkotilan. Annan sen olla, se oli täällä. ”

Tamperelainen kuvataiteilija Johanna Lonka yhdistää työskentelyssään veistoa, kuvaa ja ääntä. Tilalliset teokset ovat
monimateriaalisia ja muuntuvat toisinaan myös esitysten muotoon. Longan teoksissa monilajista yhteiselämää havainnoidaan kokeellisen lähestymisen keinoin, kysymyksenään miten biosentrinen ajattelu tai elämäntapa suhteutuu antroposeenin aikakauteen.

Näyttelyteosten valmistamista on tukenut Taike ja SKR Pirkanmaan rahasto.

​Näyttelyyn on vapaa pääsy!

Lauantaina 27.5. klo 14-16 on residenssillä avoimet ovet! Toukokuun residenssitaiteilija Liina Aalto-Setälä esittelee tuotantoaan Ryynäsen yläkerran ateljeessa (Ylä-Kolintie 1)
​
Liina on valokuvan, kuvanveiston, taidegrafiikan ja äänitaiteen parissa työskentelevä monialainen kuvataiteilija. Hänen taiteellinen työskentelynsä käsittelee ihmisen ja luonnon välistä henkistä ja emotionaalista yhteyttä itämerensuomalaiseen ​​kansanperinteeseen pohjaten. Aalto-Setälän tavoitteena on luoda uusia suhteita vanhoihin uskomuksiin ja rituaaleihin, ja tarkastella niiden paikkaa modernissa yhteiskunnassa. Kolin Kulttuuriseuran residenssissä hän tarkastelee ihmisen ja taiteen paikkaa muuttuvassa maailmassa ilmastokriisin keskellä, ja suhdettamme ympäröivään todellisuuteemme sekä muihin eläviin olentoihin. Aalto-Setälä pohtii, miten taiteen voisi kietoa syvemmin osaksi jokapäiväistä arkikokemustamme, ja millaisia mahdollisuuksia kulttuuri voisi tarjota tulevaisuuden yhteiskunnalle?