Miia Rosenius on kontiolahtelainen kuvataiteilija ja taidekasvattaja. Rosenius käsittelee taiteessaan usein omaa elinympäristöään, sekä asioita ja pieniä yksityiskohtia, joihin hän kiinnittää huomiota arjessaan. Luonto yksi keskeisistä aiheista. Rosenius työskentelee useilla kuvantekemisen tavoilla. Kolmiulotteinen ilmaisu ja tilallisuus ovat usein teoksissa läsnä. Lisäksi taidegrafiikka on pysynyt keskeisenä ilmaisumuotona.

Näyttelyssä on esillä luontoaiheita käsitteleviä teoksia. Moniaistisuus kiehtoo Roseniusta, joka usein luontoon suuntautuvilla kävelyillään kerää kiinnostavia luonnonmateriaaleja niiden kiehtovan haptisen tai visuaalisen muodon vuoksi. Luonnon aarteet ja niistä saadut kokemukset toimivat usein luonnoksina tai muistikuvina syntyville teoksille. Näyttelyssä on metsästä ja rannoilta kerättyjä tarinoita, jotka ovat muuntuneet muun muassa taidegrafiikan ja keramiikan muotoon. Teoksillaan Rosenius haluaa muistuttaa katsojaa luonnon ainutlaatuisuudesta. Vaikka kohtelemme luontoa välillä kaltoin, luonto ja metsä ottavat aina meidät vastaan, syliinsä ja turvaan.

Näyttely on avoinna 2.–30.8.2023 ja avajaiset järjestetään 2.8. klo 17

Tervetuloa!

 
Näyttely on avoinna  2.7.-30.7.2023. Avajaiset lauantaina 1.7. klo 17 -18, Tervetuloa!

Houkutuslintuja -projekti tarkastelee pohjoista elinympäristöä ja suojautumisen tapoja toislajisten
eläinten katseen korkeudelta. Keinotekoiset hahmot maastoutuvat kohdatakseen aitojen kasvi- ja eläinlajien kanssa; valo, ympäristö, vuorokausi ja vuodenaika vaihtuu odotellessa. Kohteena on täydellisen luontokuvan sijaan itse kuvaustilanteessa vietetty aika, tarkkailu, toive ja yritys muuntua joksikin toiseksi.
Veistosinstallaatiossa siivekkäät vaihtavat sulkapukuaan lennossa ja maastoutumisasuun valitaan
sekoitus tuohta ja tekstiiliä.

” Viettäessäni aikaa vaihtelevissa luontotyypeissä tapaan piirtää, valokuvata, äänittää, keräillä ja torkahdella.
Nämä tavat ovat muodostuneet taustatyöksi kaikille teoksilleni; havaintoja ja muistiinpanoja muutoksesta,
periytyvyydestä, unista, ajasta, ravinnosta, kävelystä, valosta ja hetkistä joita ei voi koskaan toistaa täysin
samanlaisina. Syksyn pimeässä kivet muodostavat yhä mörköjä, pöllön ohilento saa haukkomaan happea, hehkuvat
varpukasvit ja lähtöä huutavat kurjet herkistävät kuten ennenkin. Talven tykkypuut joita tekee mieli halata,
kanalinnun kieppi, pinkki pakkastaivas ja lumen narske jota ikävöidä loskatalvina. Kevään ensimmäinen
palokärjen rummutus, leskenlehti, pääsky ja tahmeat hiirenkorvat. Taivaanvuohen mäkätys kesäyössä,
vesisiippojen lentorata, punkkisyynit ja tuhat inisevää hyttystä vaelluskengässä. Luontokadon aikakautena ei voi välttyä ajattelemasta mitä elämäntapojemme jatkumo merkitsee sukupolvien väliselle oikeudenmukaisuudelle, millaisia hetkiä seuraava torkahtelija taltioi. - Olen luonut ystävyyssuhteen pihapiirin tikkaan mutta pihakyy herättää minussa edelleen primaarin pelkotilan. Annan sen olla, se oli täällä. ”

Tamperelainen kuvataiteilija Johanna Lonka yhdistää työskentelyssään veistoa, kuvaa ja ääntä. Tilalliset teokset ovat
monimateriaalisia ja muuntuvat toisinaan myös esitysten muotoon. Longan teoksissa monilajista yhteiselämää havainnoidaan kokeellisen lähestymisen keinoin, kysymyksenään miten biosentrinen ajattelu tai elämäntapa suhteutuu antroposeenin aikakauteen.

Näyttelyteosten valmistamista on tukenut Taike ja SKR Pirkanmaan rahasto.

​Näyttelyyn on vapaa pääsy!